Iris van Herpen: Kuka muu loisi maailman ensimmäisen 'plasma'-mekon?

Pariisissa Iris van Herpen osoittaa jälleen, että luonto on erinomainen lähtökohta muodin ylellisimmälle segmentille. Hän debytoi 'plasma'-mekoilla Sonic Starquakes -mallistossaan, joka on saanut inspiraationsa 'tähtijäristysten' eli räjähtävien supernovien rakenteista.

Aivan kuten maanjäristyksissä, tähdet värähtelevät niiden läpi kulkevien energia-aaltojen voimasta, vaikkakin valovuosien päässä. Kauneus on sivuvaikutus, vaikka se ei mallistosta välitykään.

Fractual Universe

'Fractal Universe' -mekko, malliston katseenvangitsija, tuo mieleen sekä uudenvuodenyön kellonlyömän että pahaenteisen apokalypsin. Salamat piirtyvät mekon pintaan – ja ne ovat elävän näköisiä. Tämän efektin aikaansaamiseksi Van Herpen latasi luomuksensa sähköllä. Sen jälkeen se kryosäilöttiin miljardien vangittujen elektronien energian säilyttämiseksi.

Näytöstä edeltävinä öinä jännite alkoi purkautua itsenäisesti (alun perin tämän oli tarkoitus tapahtua vasta catwalkilla): haarautuvat salamat sinkoilivat kolmiulotteisen rakenteen läpi. Vapautuvaa energiaa kutsutaan plasmaksi, joka on tähtien, tuulen ja sumujen pääainesosa.

Efekti sai yleisön haukkomaan henkeään Pariisissa. Heidän joukossaan olivat myös prinsessa Maria Chiara de Bourbon-Two Sicilies ja näyttelijä Daphne Guinness, jotka ovat molemmat suunnittelijan muusia ja asiakkaita.

Malliston inspiraationa on toiminut muun muassa walesilaisen tutkijan Margaret Watts Hughesin (1842–1907) koe, jossa hän yritti materialisoida oman äänensä taiteeksi. Hän keksi eidofonin, eräänlaisen megafonin, jossa oli värijauheista tehty kalvo. Hänen laulunsa värähtelyt saivat jauheet liikkumaan pinnalla, ja näin syntyi taideteos.

Helix Nebula

Tämän salama-asun lisäksi Van Herpen esitteli Pariisissa myös Helix Nebula -luomuksen (nimetty planetaarisen sumun mukaan). Yläosa koostuu kahdesta veistoksellisesta, käsinpuhalletusta lasisesta kuunmuodosta, jotka on täytetty plasmalla ja jotka reagoivat kosketukseen. Hämärästi valaistulla catwalkilla rakenne hehkui mystistä, syvänpunaista valoa. Yläosaan Van Herpen käytti hienoa käsinpuhallettua lasia – tekniikkaa, jota hän käytti aiemmin 'Airo dress' -mekossa, joka oli tänä vuonna Met-gaalan keskipisteenä. Huippu-urheilija Eileen Gu kantoi 15 000 hohtavasta kuplasta koostuvaa rakennetta, joka oli kiinnitetty lähes näkymättömään tylliin ja herätetty eloon UV-valolla.

Alle vuorokausi näytöksen jälkeen mallisto leviää jo viraalina TikTokissa ja Instagramissa; wamelilainen suunnittelija on jälleen onnistunut verhoamaan muodin älyllisyyden viittaan. Yhdistämällä tieteen ja teknologian hän kiinnittää huomion hänelle niin rakkaaseen luontoon.

Koska Van Herpen käyttää jatkuvasti luonnonihmeitä muotinsa lähtökohtana, saatetaan virheellisesti ajatella, että hän yrittää selittää meille maailmankaikkeutta. Sitä hän ei halua, kuten hän selittää näytöksen muistiinpanoissa: “Around us, and within us, vast dimensions of reality remain undiscovered. (…) I do not seek to explain these forces; instead, they heighten our awareness of the unknown, reminding us of the mysteries that lie within this multiverse.”