Reilun kaupan tekstiilistandardi koskee syyskuusta alkaen vain ompelimoita

Reilu kauppa on uudistanut tekstiilistandardinsa perusteellisesti. Uusi versio astuu voimaan tiistaina 1. syyskuuta ja koskee enää vain vaatetuotannon viimeistä vaihetta.

Koko toimitusketjun sijaan, puuvillansiemenestä valmiiseen vaatteeseen, standardi kattaa jatkossa ainoastaan niin sanotut Tier 1 -tehtaat, eli ompelimot, joissa kangas leikataan, ommellaan ja viimeistellään. Niissä työskentelee suurin osa tekstiilituotannon työntekijöistä, pääasiassa naisia. Reilu kauppa on tunnistanut tämän vaiheen sosiaalisilta vaikutuksiltaan merkittävimmäksi ja keskittää vaatimukset siksi siihen, kuten 25. maaliskuuta julkaistusta standardiasiakirjasta ilmenee.

Esimerkki Intian Tamil Nadun osavaltiosta osoittaa palkkaeron suuruuden. Anker Research Instituten tietojen mukaan lakisääteinen vähimmäispalkka on siellä noin 14 000 rupiaa, kun taas elämiseen riittävä palkka työntekijälle ja hänen perheelleen on 19 773 rupiaa. Nämä tiedot ilmoitti ranskalainen Reilun kaupan järjestö Max Havelaar France perjantaina julkaisemassaan tiedotteessa.

Peruspalkka ensimmäisestä päivästä alkaen, brändien maksama lisä

Uutta on vähimmäispalkka, joka sertifioitujen tehtaiden on maksettava kaikille työntekijöilleen sertifiointipäivästä alkaen. Tämä Reilun kaupan tekstiilien peruspalkka on 55 prosenttia alueellisesta elämiseen riittävästä palkasta Global Living Wage Coalitionin laskelmien mukaan tai kymmenen prosenttia lakisääteistä vähimmäispalkkaa korkeampi, riippuen siitä, kumpi summa on suurempi. Huomioon otetaan vain peruspalkka ja elinkustannuslisä, ei muita lisiä tai luontoisetuja. Vaatimus on voimassa myös silloin, kun vain osa tuotannosta on Reilun kaupan sertifioimaa.

Lisäksi brändiyritysten on maksettava palkkalisä, niin sanottu Living Wage Differential. Se lasketaan Reilun kaupan laskurilla prosenttiosuutena tuotteen hinnasta, jonka brändi maksaa tehtaalle vaatteesta, ja se lisätään tähän hintaan. Tehdas jakaa rahat puolivuosittain käteisenä kaikille työntekijöille tehtyjen työpäivien suhteessa. Näin ollen tehdas ei ole enää yksin vastuussa korkeammista palkoista.

Samalla poistuu määräaika elämiseen riittävien palkkojen saavuttamiselle. Aiempi standardi velvoitti sertifioidut yritykset maksamaan elämiseen riittävää palkkaa kuuden vuoden kuluessa sertifioinnista ja edellytti tähän ammattiliiton kanssa sovittua aikataulua. Uusi versio ei enää sisällä tällaista vaatimusta. Sen tilalle tulevat peruspalkka, brändien maksama lisä sekä vaatimus nostaa reaalipalkkoja vuosittain vähintään inflaation verran ja pienentää palkkaeroa neuvotelluin askelin.

Merkki on jatkossa voimassa ilman sertifioitua toimitusketjua

Myös merkin viesti muuttuu. Aiemmin Fairtrade Textile Production -merkkiä sai käyttää vain tuotteissa, joiden koko toimitusketju oli sertifioitu tekstiilistandardin mukaisesti kaikissa vaiheissa, siemenkodan poistosta kehräämöön, kutomoon ja ompelimoon asti. Jatkossa ompelimon sertifiointi riittää. Max Havelaar Francen mukaan yrityksillä on kolme vaihtoehtoa. Puuvillamerkki osoittaa raaka-aineen hankinnan, tekstiilimerkki valmistuksen sertifioidussa ompelimossa, ja yhdistelmämerkki kertoo molemmista. Toimitusketjun aiemmille vaiheille on vähimmäisvaatimuksia, jotka perustuvat tunnustettuihin sosiaalisiin ja ympäristösertifiointeihin. Jos märkäkäsittelyn lähdettä ei voida nimetä ja tarkistaa, kangasta ei saa käyttää Reilun kaupan merkillä varustetussa vaatteessa.

Uutena lisäyksenä on luku ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevasta huolellisuusvelvoitteesta, joka sisältää 13 vaatimusta, mukaan lukien vähintään joka kolmas vuosi tehtävä riskiarviointi ja valitusmekanismi työntekijöille. Pienempien, alle 50 kokoaikaista työntekijää työllistävien tehtaiden on täytettävä suppeammat vaatimukset. Ympäristöä koskeva luku on sen sijaan huomattavasti lyhyempi. Aiempi lista kielletyistä aineista tekstiilituotannossa ja erityisen vaarallisten menetelmien, kuten kloorivalkaisun tai hiekkapuhalluksen, kielto eivät enää sisälly standardiin. Max Havelaar France kuvailee uudistusta kuitenkin ympäristökriteerien vahvistamisena.

Muita muutoksia koskee valvontaa. Aiempi standardi edellytti, että tehtaista tulleet valitukset välitetään sertifiointielimelle ja että Reilu kauppa International julkaisee ne julkisessa luettelossa, jossa mainitaan päivämäärä, valituksen tyyppi, tehdas ja käsittelyn tila. Lisäksi oli määrätty paikallisista sovittelijoista ammattiliitosta tai ihmisoikeusjärjestöstä, jotka tukevat työntekijöitä valitusten tekemisessä ja selvittämisessä. Kumpikaan näistä ei enää sisälly standardiin. Työoloja koskevat vaatimukset koskivat aiemmin nimenomaisesti myös alihankkijoita. Jatkossa heille riittää sosiaalinen sertifikaatti, kuten Ethical Trading Initiativen perussäännöstön mukainen auditointi.

Max Havelaar Francen vaikuttamistyön johtaja Valeria Rodriguez sanoi tiedotteen mukaan, että tekstiilialan muutos ei onnistu ilman yrityksiä. Standardin kehittämisen myötä järjestö ehdottaa toimintatapaa, jossa valmistajat ja brändit pyrkivät yhdessä kohti tavoitetta, joka on mahdollistaa ompelimoiden työntekijöille ihmisarvoinen elämä työllään.