Kuka teki puuvillani? Näkymättömän tekeminen näkyväksi

Farkkujen valmistaminen ei ole pieni urakka; se vaatii itse asiassa monta vaihetta. Kaikki niistä eivät ole helposti jäljitettävissä tai edes näkyvissä. Vaikka kangasta valmistavat tehtaat sekä pesu- ja värjäysyritykset ovat tutkalla – ja viimeaikaisen työn ansiosta myös vaatteita ompelevat tehtaat – on puuvillan alkuperän seuraaminen vaikeampaa.

Denimteollisuuden asiantuntijat Ani Wells ja Anne Oudard halusivat tietää enemmän tilatasosta, jolta farkkujemme puuvilla on peräisin. Heidän kysymyksestään ”Kuka tekee puuvillamme?” syntyi monivuotinen tutkimusprojekti, jossa he selvittivät, miten puuvilla liikkuu maailmanlaajuisissa toimitusketjuissa. He huomasivat, että varsinaiset puuvillanviljelijät pysyvät suurelta osin näkymättömissä, ja alkoivat tutkia tilatason jäljitettävyyttä, läpinäkyvyyden esteitä ja puuvillantuotantoa muovaavia suhteita ympäri maailmaa. He julkaisivat tuloksensa raportissa ”Who made my cotton? Step 4: The farmer’s ecosystem”, joka julkaistiin 7. lokakuuta.

Matkan varrella Wells ja Oudard muuttivat yhden yksinkertaisen kysymyksensä useiksi yksityiskohtaisemmiksi, kuten: 'Mitä tilatason jäljitettävyys todella tarkoittaa?', 'Kuinka paljon tietoa on jo olemassa ja mihin se katoaa?' ja 'Millaista ymmärrystä he toivoivat saavuttavansa jäljitettävyyden avulla?'

”Puuvillantuotanto on paljon enemmän kuin yksittäinen viljelijä pellolla. Se on toisiinsa kytkeytynyt ekosysteemi, joka koostuu maasta, työvoimasta, rahoituksesta, tuotantopanos-toimittajista, yhteisöjärjestöistä, osuuskunnista, kauppiaista ja paikallisista instituutioista, jotka yhdessä muovaavat puuvillan tuotantotapaa. Tämän laajemman järjestelmän ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää, jos brändit haluavat puuttua ympäristöllisiin ja sosiaalisiin haasteisiin sen sijaan, että ne vain dokumentoisivat niitä”, on yksi keskeinen oivallus.

Puuvilla on yhteisöllistä

Toinen oivallus on, että puuvillan viljely on yhteisöllistä, ei yksilöllistä toimintaa. Sanonnan mukaan lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, ja sama pätee varmasti puuvillan viljelyyn. ”Useimmilla tuotantoalueilla, ja erityisesti pienemmillä tiloilla, puuvilla kerätään usein yhteen viljelijäjärjestöjen, keräyskeskusten tai välittäjien kautta ennen kuin se saapuu puhdistamoon. Yksi paali edustaa siis usein koko yhteisön tuotantoa yhden viljelijän sijaan”, Wells ja Oudard toteavat. ”Se on todella kaunis ajatus. Että puuvilla on yhteisöllistä”, he lisäävät.

Merkitykselliseen jäljitettävyyteen pyrittäessä tämä tarkoittaa, että se ei voi perustua pelkästään yksittäisten tuottajien tunnistamiseen, vaan sen on otettava huomioon ne kollektiiviset rakenteet, joiden kautta puuvillaa viljellään ja markkinoidaan. Vaikka puhdistamot, jotka sijaitsevat maanviljelyn ja tekstiiliteollisuuden risteyskohdassa, keräävät jo paljon tietoa ja dataa, kuten viljelijöiden henkilöllisyyksiä, määriä, laatua ja tapahtumatietoja, ne eivät tarjoa tilatason tietoa esimerkiksi kustannuksista, yksityisyyden suojaan liittyvistä vaikutuksista ja hallinnollisista haasteista.

”Viljelijöillä tulisi aina olla merkityksellinen kontrolli maahansa ja elinkeinoonsa liittyvään tietoon, ja datan tuottamisen kustannukset tulisi jakaa oikeudenmukaisesti koko toimitusketjussa sen sijaan, että ne sälytetään jo ennestään merkittävän taloudellisen paineen alla toimivien harteille”, kirjoittajat neuvovat.

Relationaalinen jäljitettävyys

Kun tiedetään, mistä puuvilla on peräisin ja mitkä haasteet siihen liittyvät, Wells ja Oudard ehdottavat siirtymistä transaktionaalisesta jäljitettävyydestä relationaaliseen jäljitettävyyteen. Tämä tarkoittaa paitsi sen ymmärtämistä, missä puuvilla on liikkunut, myös niiden ihmisten, paikkojen ja olosuhteiden ymmärtämistä, jotka ovat näiden liikkeiden taustalla.

”Yhdistämällä perusteellisen transaktiodatan pitkäaikaiseen suhteiden rakentamiseen viljelijöiden, osuuskuntien, puhdistamoiden ja paikallisten kumppaneiden kanssa yritykset voivat paremmin ymmärtää, mitä tiedot merkitsevät kontekstissaan, ja reagoida muuttuviin olosuhteisiin. Ajan myötä toivomme tämän tukevan toimitusketjuja, jotka ovat läpinäkyvämpiä ja kestävämpiä, samalla kun luodaan vahvempi perusta merkityksellisille ympäristöllisille ja sosiaalisille tuloksille”, Wells ja Oudard päättävät.

Lisätietoja ja viisivuotisen tutkimusprojektin aiemmat osat löytyvät Cotton Diaries -verkkosivustolta: ”Who Made My Cotton: Step 1: Brands and Retailers; Step 2: Mills, Spinners, Weaves; Step 3: Cotton Traders; Step 4: The Farmer’s Ecosystem".