Canalin toimitusjohtaja Stefano Canali taiteesta, omasta tuotannosta ja puvuntakin ”piilotetusta arkkitehtuurista”

”Suuri osa siitä, mikä tekee Canalin puvuntakista poikkeuksellisen, on piilotettu sen sisään”, italialaisen miestenmuotitalon toimitusjohtaja Stefano Canali kertoi FashionUnitedille. Tämä ajatus ohjaa Under the Surface – Shaping the Unseen -projektia, jossa neljä nykytaiteilijaa – heidän joukossaan Los Angelesissa työskentelevä keraamikko Brian Rochefort – tulkitsevat brändin räätälintyön taustalla olevaa ”kahtasataa työvaihetta”.

Kansainvälinen hanke tuo italialaisen räätälikulttuurin vuoropuheluun nykytaiteen kanssa neljän uuden teoksen kautta: Rochefort Yhdysvalloissa, Diego Perrone Italiassa, Lihuai Qian Kiinassa sekä Thukral & Tagra Intiassa. Projekti toteutetaan neljänä tapahtumana Pekingissä, New Yorkissa, Milanossa ja Mumbaissa. Jokaisessa tilaisuudessa taideteos asetetaan näytteille Canalin puvuntakin rinnalle yhdessä italialaisen taiteilijan ja elokuvantekijän Yuri Ancaranin visuaalisen tarinan kanssa. Ancarani seurasi elokuvan ja valokuvan keinoin sekä takin valmistusta että kunkin taideteoksen syntyprosessia.

Piilotettu arkkitehtuuri

Projekti sai alkunsa puvuntakista, Canali kertoo. ”Sen tuntee keveydessä sekä tavassa, jolla se myötäilee liikkeitä ja säilyttää muotonsa ajan myötä. Näennäisen yksinkertaisuuden taustalla on piilotettu arkkitehtuuri, joka rakentuu kahdensadan räätälöintivaiheen kautta.”

Konsepti kytkeytyy Inner Beauty -periaatteeseen, jota Canali kuvailee ”uskoksi siihen, että aito arvo ulottuu pintaa syvemmälle”. Nykytaide tarjosi tavan tutkia tätä ajatusta teknistä selitystä laajemmin. ”Tuomalla takin rakenteen vuoropuheluun taiteilijan luovan prosessin kanssa kutsumme ihmiset tutustumaan valmiin muodon taustalla olevaan tietotaitoon, tutkimukseen ja herkkyyteen”, hän sanoo.

Projektin avaintuote on kashmirista ja vikunjasta valmistettu irtotakki brändin syksyn ja talven 2026 mallistosta.

Rochefortin kerroksellinen keramiikka

New Yorkin osuutta varten Canali tilasi Rochefortilta uusia astiamaisia veistoksia. Hän rakentaa ne erivärisistä, itse työstämistään savista ja polttaa ne toistuvasti sitä mukaa, kun lasite-, saviliete-, pigmentti- ja lasikerrokset kasaantuvat.

”Brianin töissä on poikkeuksellista energiaa”, Canali sanoo. ”Hänen veistoksensa vetävät puoleensa värin ja tekstuurin avulla, mutta tarkempi tarkastelu paljastaa niiden taustalla olevan syvällisen tutkimustyön. Spontaanilta vaikuttava lopputulos syntyy monimutkaisesta rakentamisen, rikkomisen, uudelleenmuotoilun ja toistuvan polttamisen sarjasta. Jokainen kerros muuttaa sitä, mikä oli ennen sitä.”

Canali vertasi prosessia puvuntakkiin, jossa päällyskankaan, tukikankaan ja sisäisten rakenneosien on toimittava saumattomasti yhteen. ”Brianin keramiikka ja meidän takkimme ovat hyvin erilaisia luomuksia, mutta niitä yhdistää syvällinen materiaalituntemus ja vakaumus siitä, että jokaisella rakennusvaiheella on merkitystä – myös niillä, jotka eivät ole valmiissa työssä välittömästi näkyvissä.”

Cloe Piccoli kuratoi taiteilijat Italian ja Yhdysvaltojen osuuksiin. Hän on taidekriitikko, nykytaiteen professori Breran kuvataideakatemiassa ja hiljattain nimitetty miart-taidemessujen johtaja. Canalin mukaan brändi lähestyi vakiintuneita taiteilijoita ”heidän tyylinsä syvyyden ja merkityksellisyyden vuoksi” ja antoi heille vapauden kehittää oman tulkintansa. ”Heidän teoksensa säilyttävät taiteellisen autonomiansa; niitä ei koskaan tarkoitettu kuvittamaan markkinointiviestiä.”

Nämä neljä kaupunkia edustavat yrityksen päämarkkina-alueita. ”New York tuo mukanaan globaalin näkökulman ja luovan energian maassa, joka on suurin markkina-alueemme”, hän toteaa.

Tuotannon säilyttäminen Italiassa

Projektin taustalla oleva räätälintyö tehdään kokonaisuudessaan Italiassa. ”Kun pidämme tuotantomme kokonaan Italiassa – ja 70-prosenttisesti omissa tuotantolaitoksissamme – pystymme valvomaan näitä valintoja tarkasti”, Canali sanoo.

Harvat brändit pitävät enää suurimman osan tuotannostaan omissa käsissään. Canalille syy on sekä käytännöllinen että kulttuurinen: ”kykymme valmistaa tuotteita itse on keskeinen osa identiteettiämme.” Hän lisää: ”Pieni muutos sisäisessä rakenneosassa voi muuttaa tapaa, jolla takki liikkuu tai istuu päällä. Tämän vaikutuksen ymmärtäminen vaatii tiivistä läsnäoloa valmistusprosessissa.”

Näiden taitojen siirtäminen nuoremmille käsityöläisille vie aikaa. ”Jotkut tässä projektissa kuvaamistamme 200 työvaiheesta vaativat kuukausien harjoittelun, ennen kuin ne hallitaan täydellisesti”, hän kertoo.

Kestävyyden mittaaminen

Canali on myös ryhtynyt mittaamaan ympäristövaikutuksiaan CAre-viitekehyksensä avulla. Yritys arvioi ympäristöjalanjälkeään organisaatio- ja tuotetasolla käyttämällä OEF- ja PEF-menetelmiä, tarkastellen oman toimintansa lisäksi myös raaka-aineita ja logistiikkaa. ”Kun on työskennellyt tietyllä tavalla sukupolvien ajan, tuotteisiin panostetun huolenpidon kyllä tuntee, mutta vastuullisuus edellyttää myös mittaamista”, Canali sanoo.

Canalin mukaan arvioidut tuotteet, jotka edustavat 59 prosenttia tuotannosta, saavuttivat mittausasteikon korkeimman kestävyysluokituksen. ”Tämä antoi meille mitattavaa näyttöä toimintatapamme peruspilarista, eli rakenteen merkityksestä vaatteen käyttöiän pidentämisessä”, hän toteaa.

Riippumattomuus ja seuraava sukupolvi

Canali on perheyritys, mutta sen toimitusjohtaja varoo liioittelemasta tämän tuomaa etua. ”Olisin varovainen väittämään, etteivät muut pystyisi samaan. Riippumattomuus antaa meille kuitenkin vapauden valita omat prioriteettimme ja pitää niistä kiinni pitkällä aikavälillä.”

Tämä vapaus mahdollistaa sen, että yritys voi investoida tuotantoon, ihmisiin ja tutkimukseen ”tähtäimellä, joka ulottuu välitöntä tuottoa pidemmälle”, hän sanoo. ”Kolmannen sukupolven edustajana olen tietoinen siitä, mitä olemme perineet, mutta yhtä lailla siitä, mitä jätämme seuraaville.”

Canali ei näe Under the Surface -projektia kertaluonteisena hankkeena. ”Under the Surface menee Canalin ytimeen: tietotaitoon, rakenteeseen ja huolenpitoon, jotka antavat vaatteillemme niiden arvon”, hän sanoo. ”Siinä mielessä se ei voi olla vain yksittäinen projekti. Hanke on tapa jakaa jotain sellaista, mikä on olennainen osa identiteettiämme.”

Kysyttäessä, mistä hän haluaisi Canalin tulevan tunnetuksi seuraavan vuosikymmenen aikana, hän vastaa: ”Vaatteista, jotka ansaitsevat paikkansa ihmisten elämässä yhä uudelleen, sekä yrityksestä, jonka toimintatavat ansaitsevat saman luottamuksen kuin sen tuotteet.”